Turkulainen eläkkeellä oleva kokki Vesa ”Vesku” Lukkarila on vaikeasti sairas mies, mutta sairaudet eivät ole pystyneet nujertamaan hänen huumoriaan ja elämänhaluaan. Aika kuluu olutseuran ja perinteisen melodisen jazzin parissa.

- Nyt sain vielä hemoglobiiniarvotkin nousemaan, hän toteaa tyytyväisenä.

Vesku Lukkarila on värikäs ja hauska herra, eikä ihan sieltä riisitautisemmastakaan päästä, sillä miehellä on mittaa peräti 196 cm ja elopainoa kunnioitettavat 120 kiloa. Aina vuoteen 1998 saakka Vesku tunsi olevansa terve mies, mutta sitten alkoi henkeä ahdistaa. Sitä tutkittiin Oulussa pari kolme vuotta, kunnes tammikuussa 2001 diagnoosiksi varmistui erittäin harvinainen ja hengenvaarallinen keuhkoverenpainetauti, jota Suomessa sairastaa vain noin 25 henkeä. Se vaikuttaa sydämen ja keuhkojen väliseen verenkiertoon eikä siihen ole parantavaa hoitoa. Myös Veskun sydän havaittiin normaalista poikkeavaksi.

- En jaksa kävellä kovinkaan pitkää matkaa pysähtymättä, hän kertoo. – Hyvänä päivänä onnistuu 100-200 metriä kun kuljetaan rauhallisesti, mutta huonona päivänä jo 50 metrin yhtäjaksoinen kävely tuottaa vaikeuksia. Hengästyn ja tuntuu siltä kuin happi loppuisi kesken. Kaikenlainen tavaroiden nostelu ja kantelu on minulta kiellettyä, samoin portaiden ylösnouseminen. Kyseessä on kuulemma yleensä nuorten naisten sairaus, joten siinä sitä riittikin ihmettelemistä, miksi minä sen sain.

Elokuussa 2004 tuli uusi sairaus, sillä minuun iski aikuistyypin diabetes. Janotti kovasti ja ruokailun jälkeen väsytti armottomasti. Lääkärin määräyksestä aloitettiin laihdutus opettelemalla oikeat ruokailutavat ja siirtymällä vähärasvaisempaan ja terveellisempään ruokavalioon. Se ei kuitenkaan riittänyt, sillä jo tammikuussa 2005 sain kutsun TYKS:iin, missä diabetekseeni määrättiin tablettilääkitys ja insuliinipiikit. Suun kautta otettavat tabletit ovat jääneet pois ja hoidan tautia monipistoshoitona piikeillä.

Veskun perussairauksista johtuen hänen hemoglobiininsa on ollut huiman korkea eli 211 (hiihdon MM- ja olympiakisoissa miesten yläraja on 175), mutta sitten se alkoi vain muutaman kuukauden aikana pudota reippaasti ja päätyi aina anemialukemiin eli 120:een asti.

- Menin viime äitienpäivänä TYKS:iin tyhjennettäväksi ja seuraavana päivänä minulle tehtiin kolonoskopia eli paksunsuolen tähystys. Olen kuulemma sisäisesti kaunis, Vesku kertoo virnistellen.

Veskun veriarvojen raju putoaminen jatkui. Syyksi selvisi peräpukamat, joita ei vielä voitu leikata.

- Sain luvan syödä rajoituksetta maksaa, ja kyllä se maistuikin hyvältä. Se ei kuitenkaan riittänyt ja hankin luontaistuotekaupasta erästä ulkolaista rautavalmistetta. Hemoglobiinit eli hempat alkoivat pikku hiljaa nousta, mutta eivät kuitenkaan riittävän nopeasti. Tapasin juuri tuolloin olutseurassamme erään ystäväni, joka suositteli minulle Bioteekin TehoRauta + B –nimistä valmistetta, jota rupesin ottamaan joka päivä ennen lounasta yhden 15 ml mitallisen. Se on tehonnut niin hyvin, että nimitän sitä rautakangeksi. Ja mikä myös hienoa, mitään sivuvaikutuksia, mahan kipristelyjä tai muuta sellaista ei ole tullut.

- Tällä hetkellä hempat ovat taas hyvät eli mittarissa on lukema 164. Jatkan rautakangen ottamista niin kauan kuin tarvitsen.